Kevät koettelee

Kevätväsymys on iskenyt! Se on tarrannut kaksin käsin kehoon ja mieleen, lamaannuttanut elinvoiman ja aloitekyvyn... !

Väsymys on sellaista pään huminaa, tarkkaamattomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta, joka ei varsinkaan työelämässä  aiheuta kiitosta. Mutta eipä kotonakaan oikein tahdo tapahtua! Vaatehuoneesta on nostettu talvivaatteet ja jalkineet eteisen lattialle, mutta siihen on urakka rauennut.  Tiskit on taas tiskaamatta ja pyykki ripustamatta...Ei jaksa!

Ei ole mitään erityistä murhetta, mutta mieli on kovin alavireinen. Itse asiassa se on yhtä ankea kuin  nuo likaiset lumikinokset metsässä. Tai samea kuin vielä sulamaton harmaaksi muuttunut  jää, jonka kirkkaus on sammunut... Itku on herkässä, ärtymys äkkiä läsnä...!

Kyllä, veriarvot on normaalit. Kyllä, syön vitamiineja. Kyllä, ulkoilen koiran kanssa päivittäin, vaikken juoksulenkkejä teekään enkä käy salilla. Kyllä, nukun kohtuullisesti vaikka aamuisin tuntuukin, ettei jaksaisi nousta ylös. Ja kyllä, olin juuri lomalla...

Kyllä, se on tämä kevät!

Tiedän sen siitä, että sama tila toistuu joka kevät, joka toukokuu!  Muistan kaukaa lapsuudesta jo tämän keväisen väsymyksen. Koulusta sai olla jonkun päivän pois ja syödä Sanasolia! Energia palasi kun jäät lähtivät ja routa suli, nurmikot viheriöivät ja rentukat kukkivat. Kesä voitti.

Kunpa nytkin kesä voittaisi, pian!