keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Maailmanloppuja ja häähumua...



Rakas tyttäreni ja hänen monivuotinen elämänkumppaninsa astuivat avioliittoon Mayojen maailmanlopun päivänä 21.12.2012.

Mikä ihana tilaisuus se olikaan! Agroksenmäen holvikellari tarjosi tunnelmalliset puitteet ja  toteutus oli onnistunut ja mukavan rento. Suloisina morsiusneitosina toimivat vanhimman pojan tyttäret ja tyttären isä, asiaankuuluvasti jännittäen, luovutti tyttären sulholle. Vihkimisen toimittanut naispuolinen rauhantuomari puhui lämpimästi jakaen viisaita elämänohjeita kestävään avioliittoon... Morsian näytti kauniilta ja sulhanen loi häneen vihkimisen aikana kovin rakastuneita silmäyksiä.... Kuuden vuoden yhteiselo ei ole himmentänyt rakkautta heidän välillään.

Morsiusparin elämän tärkeintä hetkeä oli todistamassa toista sataa henkeä sukulaisia, ystäviä ja molempien työtovereita. "Morsiamen ryöstön" kaltaiset, perinteisemmät ohjelmat oli suosiolla unohdettu, vihkimisen lisäksi muita muodollisuuksia oli vain kakun leikkaaminen ja onnittelukierros. Tyttären isä piti hellyttävän, humoristisen pienen puheen ja tyttären työtoveri esitti pari kaunista laulua. Myöhemmin illalla  nuorin tytärkin intoutui laulamaan morsiusparille.

Oli hauskaa tavata morsiusparin ystäviä ja työtovereita sekä tutustua useisiin sulhasen sukulaisiin. Niin monia sydämellisiä ja iloisia kohtaamisia.

Todellakin, ihanan ihanat häät!  Niin paljon ja suuria tunteita, niin paljon toiveita ja unelmia... Kunpa nuorella parilla riittäisi taitoa, tahtoa ja viisautta luovia elämän karikoissa katkaisematta nyt sydämet yhdistäneet siteet. Toivon, että yhteiseen elämään mahtuu paljon rakkautta, onnea ja iloa! 


















tiistai 15. tammikuuta 2013

Uusi aika, uudet tuulet... toivottavasti!


Yksi vuosi jälleen takana

Vuoden aikana ei blogiin syntynyt yhtään riviä asiaa eikä asian viertä...! Kirjoitushalutkin taisivat olla hiipuneet jo aikaa ennemmin; ei ollut mitään uutta sanottavaa eikä samaa vanhaa jaksanut toistella... ! Ajattelin siis soveltaa Kurjen blogiini ohjetta, joka kehottaa kotitalouksia kantamaan kierrätykseen eli hävittämään kaapeissa pyörivät vaattet tai nurkissa lojuvat tavarat, joita ei vuoteen ole käytetty.

Näissä ajatuksissa kävin vielä vanhemmassa, vuonna 2007 Kiinassa aloittamassani blogissa lukemassa elämäni tapahtumista, mietteistäni, toiveistani... Muistin, miksi kirjoittaminen oli ollut noina vuosina niin merkityksellistä. Olin peilannut kirjoituksissani elämääni itseeni mutta yhtä lailla ollut vuorovaikutuksessa monien muiden bloggaajien kanssa, joskus hyvin syvällisestikin. Ilokseni joidenkin lukijoiden kanssa yhteys on jatkunut muualla, jopa oikeassa elämässä!

Blogeja lukiessani olin havaitsevinani kirjoitustaidossakin jonkinlaista kehitystä. En suinkaan kuvittele  ahkeran kirjoittelun toimivan tyyliin "harjoitus tekee mestarin", mutta tiedän kokeneeni puhdasta iloa jos onnistuin omista ajatuksistani ja muistoistani luomaan lukukelpoisen tarinan. Rohkaistuin jopa runojen riimittelyyn, mitä jo sinänsä pidän pienenä saavutuksena.

Näin tässä kävi; hävittämisen sijaan tein tänään uuden blogin. Juuri nyt en takaa, että tänne ilmaantuisi päivityksiä, vaikka tunnistankin itsessäni jo jonkinasteista innokkuutta... Onpahan kuitenkin ovi avattu, jos sattuu inspiraatio iskemään. Ja tottakai toivon, että vanhat tutut ja monet uudet bloggaajat löytävät tiensä tänne. Eihän kukaan kirjoita vain itselleen, eihän...?!?