perjantai 10. tammikuuta 2014

Elämänmuutos, osa 5.

Viime päivinä verenpaine on käynyt mittaamattomissa korkeuksissa, sillä välillä kaikki on vastustanut! Lopulta kuitenkin tuli tieto, että työsuhdeasuntoon pääsee muuttamaan 16.1. ja  nyt muuttoon liittyvät järjestelytkin on kunnossa. Voi vain hartaasti toivoa, että kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan... Yleensähän ei kuitenkaan niin käy (sanoo pessimisti sisälläni)!

Maanantaina lennän Helsinkiin, jossa alkuun majailen tyttären luona. Tiistaina käyn opettelemassa työmatkareitin sekä kurkistamassa tulevaan työpaikkaani. Samalla tehdään työsopimus sekä vuokrasopimus. Aloitan virallisesti työt keskiviikkona. Työvuorolistan sain jo ja se näytti mielenkiintoiselta, sillä nyt alan opettelemaan kaksivuorotyötä.

Lennän pe 24.1. takaisin Rovaniemelle. Olen vuokrannut ison pakettiauton johon vielä samana iltana maallinen omaisuuteni lastataan. Lauantaipäivä pyhitetään siivoamiselle, mutta välissä juhlistetaan pienimmän laspenlapseni kastejuhlaa. Tarkoitus olisi lähteä sen jälkeen yön selkään, ajamaan kohti Etelä-Suomea.  Ex-miniäni on rohkeasti lupautunut ajokaverikseni, roudariksi ja hanslankariksi, sillä kätevänä rakennusalan ammattilaisena hänellä on mukana työkalut hyllyjen kiinnittämiseen  yms.

Pari päivää on tuhrautunut muihin, isompiin ja pienempiin ongelmiin ja niiden ratkomiseen. Osoitteenmuutokset, sähkösopimukset, eläinlääkärin kanssa asioimiset, kaupungilla kuplamuovien ja kylmälaukkujen metsästykset ja monet muut asiat ovat olleet melko uuvuttavia. Stressi ja varmasti myös ikä tekee sen, että touhottaminen vie voimat. Huomaan välillä koiran kanssa ulkoillessakin, etten jaksaisi kävellä!

Muuttolaatikot sen sijaan seivovat tyhjillään keittiössä ja vaikka alitajunta työstää listaa kaikesta mitä pitäisi vielä ehtiä tekemään, en ole paljoakaan saanut pakattua. Viime yönä nukuin vain muutaman tunnin ja nytkin on pakko mennä päivälevolle. Nappinokan (ja naapureiden) kauhuksi hoilaan Apulannan biisiä: "Hei beibi anna mulle piiskaa" Kaksi ja puoli vuorokautta aikaa, joten tämä aasi tarvitsisi kunnon annoksen sekä piiskaa että porkkanaa.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Elämänmuutos, osa 4.

Jo vain onni potkii...! Teräväkärkisillä kengillä!

Kaipa se joku Murphyn laki on, että jos asiat menevät liian kauan liian hyvin, ellei suorastaan erinomasiesti, niin kohta kaikki mene pieleen! Tai sitten kyseessä on  elämän ikioma  "kauhuntasapaino"-juttu; kaikesta onnesta, ilosta, onnistumisista saat saman verran vastoinkäymisiä, kärsimystä, epäonnea...!

Joka tapauksessa kävi niin, että lähetin Hdl:n asuntosihteerille s-postia ja kyselin muuttoon liittyvistä asioista lisätietoja, mm mahdollisuudesta saada asunnon avain postitse etukäteen, koska aiottu muuttopäivä olisi ollut lauantai. Vastauksessaan hän kertoi, ettei avainta tietenkään lähetellä, vaan se on henk koht kuitattava paikanpäällä. Eipä siinä! Hyvä, että turvallisuudesta pidetään kiinni! Hankalampi asia sensijaan on se, ettei asuntoon ole muuttolupaa, koska Hdl:n rakennusmestari ei ole asuntoa tarkastanut, koska on sairauslomalla. Palaa ehkä töihin loppiaisen jälkeen, siis huomenna, mutta vain ehkä...! Ja asunnon tarkastuksen yhteydessä voi tulla esiin remontointitarpeita, jolloin muuttolupa saattaa viivästyä viikoilla...!

Toisaalta; on sovittu, että aloitan työt 15.1. Helsinkiin on  siis lähdettävä, elettävä matkalaukkuelämää jonkun nurkissa ja toivottava parasta. Muuttoa ei pysty varmistamaan ennenkuin kaikki on asunnon osalta selvää, mutta ilmeisesti joudun hattu kourassa anomaan nykyisen asunnon vuokraemännältä lisäaikaa kuukauden loppuun  ja tietysti maksamaan vuokran tuolta ajalta.

Tässäkin asiassa on puolensa. Nuorin lapsenlapseni kastetaan parin viikon päästä. Olin jo surrut, etten voi osallistua kastetilaisuuteen. Nyt olisi pieni mahdollisuus, että voisin palata Rolloon tuona viikonloppuna, osallistua kastetilaisuuteen ja jos asuntoasia on kunnossa, suorittaa muuton Helsinkiin....

Jos, jos ja JOS....!

Tiedän; asioilla on tapana järjestyä. Kyllähän ne järjestyykin, aikanaan ja tavallaan! Opetellaan tässä nyt sitten vaikka kärsivällisyyttä!