sunnuntai 28. huhtikuuta 2013


Koulutusta saattohoitoon


Olen puolileikilläni heittänyt, että jos sattuisin voittamaan lotossa, tietäisin miten rahat sijoittaisin… Perustaisin Lappiin oman saattohoitokodin! Tokihan ymmärrän, ettei lottovoitoksi riittäisi muutama tonni, eikä edes muutama miljoona ja senkin, että toiminnan taloudellinen kannattavuus olisi taattava ja varmistettava… Mutta mikään ei estä ajatusleikkiä!

Toistan ehkä itseäni kun viittaan tässä muutamiin kokemuksiin saattohoidosta. Tokihan taas ymmärrän, että kattavaksi kokemukseksi aiheesta ei riitä muutama kuoleman rajalle saateltu omainen. Silti, niinäkin muutamina kertoina havainnoin monenlaista suhtautumista, hoitotapaa, asennetta ja ihmistä kuolevan ympärillä.  Niiden pohjalta olen muodostanut oman käsitykseni siitä, millainen hyvä saattohoito on.

Toistan ehkä lisää itseäni, mutta olen sitä mieltä, että jokaiselle kuuluu oikeus saada kuolla arvokkaasti. Ja jokaisen pitää saada myös itse päättää millaisessa ympäristössä elämä päättyy, ainakin milloin  kuolema on odotettavissa korkean iän tai kuolemaan johtavan sairauden muodossa. Äkilliset kuolemantapaukset ovat tietenkin erikseen. Sitäkin mieltä olen, että saattohoidon tulisi kuulua kaikille sitä haluaville sairauteen katsomatta. Erityisesti vanhuksille, joilla ei ole omaisia tai muuten läheisiä ihmisiä paikkakunnalla pitäisi olla saattaja viimeiselle matkalle, jos he sitä haluavat.

Saattohoito on minulle sydämen asia, siksi se kiinnostaa myös joko vapaaehtoistyönä tai jotenkin muuten toteutettuna. Olen käynyt muutamissa koulutuksissa, reilu viikko sitten jälleen yhdessä.  Kouluttajana oli Terhokodin kokenut sairaanhoitaja Miia Salonen, joka osasi puhua kuolemasta neutraalisti, mutta lämpimästi. Häneltä  sain paljon vahvistusta näkemyksilleni; hän ikään kuin lausui ääneen omat ajatukseni mm. kivunlievityksestä, hoitajien läsnä olemisesta, kuolevan kyvystä tiedostaa ympäristöä silloinkin kun on kykenemätön kontaktiin…. Se oli vapauttava kokemus!

Toukokuun puolivälissä Rovaniemen kaupunki järjestää myöskin saattohoitoon liittyvän täyspitkän koulutuspäivän. Miia Salonen tulee tuolloinkin luennoimaan. Illan avoimessa keskustelutilaisuudessa esitellään paikallista saattohoitoyksikköä. Odotan todella suurella mielenkiinnolla, miten päättäjät näkevät saattohoidon kehittämistarpeet tässä kaupungissa ja toivon hartaasti, että tilaisuudessa toivottavasti esille tuleva yleinen mielipide huomioidaan saattohoitoa kehitettäessä.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Surinaa korvissa

Avaatko aamulla ensimmäiseksi radion tai television? Kuunteletko leppoisaa musiikkia tai katsotko ehkä lastenohjelmia? Vai onko aamu-tv:n lähetys päivän avauksesi? Seuraat siis maailman tapahtumia korva tarkkana? Oletko niitä ihmisiä, jotka ovat koko ajan töitä tehdessäsi tai kotona askarrellessasi "antennit ulkona",  valmiustilassa vastaanottamaan uutisia! Tuleeko puhelimeesi tekstiviestinä uutiset?

Tuntuuko, että jos et koko ajan ole ajan hermolla, olet hukassa!

Hyvä on!

Voitko kertoa miksi!?! Miksi sinulle on tärkeää tietää nousivatko jonkin yhtiön osakkeet, osoittautuiko joku kansanedustaja epärehelliseksi, veikö tsunami tällä kertaa enemmän vai vähemmän ihmisiä kuin viimeksi, syttyikö jossakin Lähi-Idän valtiossa taas sota vai joutuiko Chilessä tai Kiinassa kaivosmiehet loukkuun...? Montako ihmistä on joutunut työttömäksi, päättikö hallitus nostaa veroja, laskevatko palkat, kuolevatko Afrikan lapset edelleen nälkään? Tai kuinka suuri jäälautta nyt lohkesikaan Napajäältä, miten ohueksi otsonikerros on  ohentunut, purkautuiko Hekla, tuleeko maailmaloppu!?

Onko sinulla huoli, että jäät paitsi jotakin tärkeää tietoa?

Tiedätkö mitä! Taidat pelätä! Pelätä pahinta, koko ajan!