Koulutusta saattohoitoon

Olen puolileikilläni heittänyt, että jos sattuisin voittamaan lotossa, tietäisin miten rahat sijoittaisin… Perustaisin Lappiin oman saattohoitokodin! Tokihan ymmärrän, ettei lottovoitoksi riittäisi muutama tonni, eikä edes muutama miljoona ja senkin, että toiminnan taloudellinen kannattavuus olisi taattava ja varmistettava… Mutta mikään ei estä ajatusleikkiä!

Toistan ehkä itseäni kun viittaan tässä muutamiin kokemuksiin saattohoidosta. Tokihan taas ymmärrän, että kattavaksi kokemukseksi aiheesta ei riitä muutama kuoleman rajalle saateltu omainen. Silti, niinäkin muutamina kertoina havainnoin monenlaista suhtautumista, hoitotapaa, asennetta ja ihmistä kuolevan ympärillä.  Niiden pohjalta olen muodostanut oman käsitykseni siitä, millainen hyvä saattohoito on.

Toistan ehkä lisää itseäni, mutta olen sitä mieltä, että jokaiselle kuuluu oikeus saada kuolla arvokkaasti. Ja jokaisen pitää saada myös itse päättää millaisessa ympäristössä elämä päättyy, ainakin milloin  kuolema on odotettavissa korkean iän tai kuolemaan johtavan sairauden muodossa. Äkilliset kuolemantapaukset ovat tietenkin erikseen. Sitäkin mieltä olen, että saattohoidon tulisi kuulua kaikille sitä haluaville sairauteen katsomatta. Erityisesti vanhuksille, joilla ei ole omaisia tai muuten läheisiä ihmisiä paikkakunnalla pitäisi olla saattaja viimeiselle matkalle, jos he sitä haluavat.

Saattohoito on minulle sydämen asia, siksi se kiinnostaa myös joko vapaaehtoistyönä tai jotenkin muuten toteutettuna. Olen käynyt muutamissa koulutuksissa, reilu viikko sitten jälleen yhdessä.  Kouluttajana oli Terhokodin kokenut sairaanhoitaja Miia Salonen, joka osasi puhua kuolemasta neutraalisti, mutta lämpimästi. Häneltä  sain paljon vahvistusta näkemyksilleni; hän ikään kuin lausui ääneen omat ajatukseni mm. kivunlievityksestä, hoitajien läsnä olemisesta, kuolevan kyvystä tiedostaa ympäristöä silloinkin kun on kykenemätön kontaktiin…. Se oli vapauttava kokemus!

Toukokuun puolivälissä Rovaniemen kaupunki järjestää myöskin saattohoitoon liittyvän täyspitkän koulutuspäivän. Miia Salonen tulee tuolloinkin luennoimaan. Illan avoimessa keskustelutilaisuudessa esitellään paikallista saattohoitoyksikköä. Odotan todella suurella mielenkiinnolla, miten päättäjät näkevät saattohoidon kehittämistarpeet tässä kaupungissa ja toivon hartaasti, että tilaisuudessa toivottavasti esille tuleva yleinen mielipide huomioidaan saattohoitoa kehitettäessä.