Ihmisen mieli on vain niin hätäinen, ei jaksaisi odottaa ja antaa asioiden tapahtua kaikessa rauhassa, ajallaan. Sitä kiirehtii asioiden edelle, kurkottelee tulevaan, haluaa kaiken tässä ja nyt! Heti! Muutot ja muutoksetkin!
Käytännössä muutto meni suunnitellusti. Oikeastaan paremmin kuin uskalsin toivoa! Perjantai-iltana ja lauantaiaamuna oli vielä paljon tehtävää ja yhden ihmisen voimavarat kuitenkin niin rajalliset, ettei muutosta olisi valmista tullut ilman ystävien apua! Heille kuuluu kiitos, että yleensäkin päästiin matkaan; he auttoivat pakkaamisessa, lastaamisessa ja osin siivouksissakin. Kuinka monasti kirosinkaan omaa saamattomuuttani hävittää liikaa ja turhaa omaisuutta pakettiautoon tavaroita lastatessa, sillä vaikka auto olikin XL-kokoa, se tuli aivan kattoa myöten täyteen.
Lauantain katkaisi sopivasti lapsenlapsen ristiäiset. Oli ihanan tunnelmallinen tilaisuus, jossa itse seremonia suoritettiin laulaen ja puitteina toimi vanha hirsinen pirtti. Jos lapsi saa kummeiltaan neljänneksen, niinkuin sanonta kuuluu, niin pikku-Ainosta varttuu musiikillisesti lahjakas lapsi, niin huikean upeita laulajia molemmat kummitädit ovat. Oli myös mukava tutustua miniän sukulaisiin. Haikeaa oli halata lähtiessä lapsenlapset ja läsnäolleet lapsensa, joiden seuraavaan tapaamiseen voi nyt mennä kuukausia.
Läksimme ex-miniän ja Nappinokan kanssa ajamaan kohti etelää illalla n. klo 22.30 ja perille pääsimme sunnuntaiaamuna n. klo 11.00. Välillä väsymys voitti ja nukuimme jossakin Oulun alapuolella P-paikalla tunteroisen, muuten ajoimme ja nukuimme vuorotellen, pysähtelimme usein kahville ja koiraa juoksuttamaan. Aamuyöstä väsymyksen myötä nauroimme päättömille jutuille ja tuhannesti totesimme, että ihan hulluja ollaan!
Kaappeja on vähän, eikä varastotila ole sellainen, jonne voisi tähdellisempää omaisuutta tallettaa. Niinpä se osa tavaroista, joita ei välittömästi tarvita, on pakattu takaisin laatikoihin ja sijoitettu alkoviin verhon taakse piiloon. Sängyn kokoamisessa meni pari viikkoa eikä kaikki tavarat ole vieläkään löytäneet paikkaansa. Asumaan on kuitenkin alettu. Kaikessa on vielä tilapäisyyden tuntua, mutta koetan sulkea silmäni siltä. En valita, mutta toivon, että ajan kanssa löytyy hieman paremmin äänieristetty, ihan pikkuisen tilavampi asunto, jossa voisi asua ne vuodet, jotka työelämässä vielä olen mukana. Sitä odotellessa....
Muutto ja muutos! Toivottu, kaivattu, odotettu! Elämältä lahjaksi saatu! Kieltämättä hyvin rankka henkinen ja fyysinen vääntö, ei olankohauksella ohitettava! Mutta tehty, saavutettu!
Ovet ovat auki tulevaan, katse sinne suunnattuna! Aika näyttää, millaiseksi elämä tästä eteenpäin muodostuu!
