lauantai 24. toukokuuta 2014

Elämänmuutos, osa 8

Pitäisiköhän jo alkaa puhua sopeutumisesta!

Olen kyllästymiseen asti jankuttanut tätä muuttoa/muutosta, aihe alkaa tuntua tyhjiin kalutulta. Eteenpäinhän tässä mennään, kaksi askelta jonnekin ja yksi takaisin... Oikeastaan hyväkin, että välillä on pakko pysähtyä tarkistamaan MIHIN on matkalla!

Olen ollut täysin vailla pelkoa tämän elämänmuutoksen aikana. Olen  tehnyt ja toiminut miten parhaiten olen taitanut. Olen vain mennyt eteenpäin; opetellut, etsinyt, löytänyt, lyönyt päätä seinään, epäonnistunut... ja jatkanut taas! Kokenut pettymyksiä, onnistumisia, luottamusta itseeni, tuntenut itseni vahvaksi, väsyneeksi, epätoivoiseksi... Ja jatkanut taas eteenpäin!

Sitten tulin  pysäytetyksi ja säikäytetyksi oikein kunnolla!!! Mikä voisi olla pahinta mitä ihmiselle tapahtuu, kun on lyönyt koko elämänsä yhden kortin varaan!?!

Kas, olin joitakin päiviä aiemmin jutellut selkävaivoista erään työtoverin kanssa ja mennyt tietenkin kehumaan, ettei selkä ole vaivannut 15 vuoteen kolmen välilevynpullistuman jälkeen... Olisihan se pitänyt arvata, että kun oikein ääneen kehuu, niin kyllä se elämä piikkarilla potkaisee.

Ja potkaisihan se! Pieni varomaton kiertoliike hoitotilanteessa, kuului (vai kuuluiko?) ruts, tuntui vihlova kipu alaselässä ja jalat oli mennä alta. Säikähdys oli  luokkaa miljoona, aivan paniikinomainen! Muistan miten kerran liukastuin ja nilkka murtui, miten ajattelin koko ajan, että ei, tämä ei oikeasti tapahdu, näin ei voi käydä! Nyt tuli samanlainen torjunta... Onneksi ei kuitenkaan välilevyvaiva (toivottavasti), ehkä vain arpien ja kiinnikkeiden ripsuuntuminen, tai pelkkä pinne... tai jotain! Nyt kuitenkin on parempi.

Pahintahan olisi menettää terveytensä, työkykynsä! Koko korttitalo kaatuisi yhdellä puhalluksella. Miten pelottava ajatus!

Toivon, että tämä oli varoitus, elämän tapa muistuttaa kuinka tärkeätä on huolehtia fyysisestä hyvinvoinnista!  Että vaiva asettuu ja kipu katoaa...!

Silti, aion jatkaa nauttimista; tästä ihanasta aurinkoisesta kesän alusta, vihreydestä joka hitaasti muuttuu heleän vaaleasta tummemmaksi, syvemmäksi. Aion löytää kaikki kukat, joita ympäristössäni kasvaa! Kuulla kaikkien pienten ja isojen lintujen laulua! Iloita jokaisesta uudesta päivästä, ihmeellisestä.