Elämää koiruuden kanssa...

Lapsen saannilla ja koiran hankkimisella on joitakin yhteneviä piirteitä. Ainakin hyviä neuvoja satelee kaikkialta.  Etenkin lapsettomista ja koirattomista kanssaeläjistä tulee niitä parhaita kasvattajia, kaiken osaajia ja tietäjiä...!

Voisi olettaa, että lapsista jotain tiedänkin, koskapa kaikki omani kasvoivat aikuisiksi. Alaakin olen hieman opiskellut. En silti, enkä etenkään näillä tiedoilla, sanoisi olevani kasvattamisen asiantuntija.

Tunnustan, että niin kauan kuin itselläni ei omaa koiraa ollut jaoin auliisti näkemyksiäni koiranhoidosta niin oikealle kuin vasemmallekin… ”Koira on perheenjäsen, siitä pitää kantaa vastuuta ja huolehtia kuten lapsesta.  Ja rajatkin sille täytyy asettaa…. Onkohan koiran hankinta nyt tuossa elämäntilanteessa järkevää? Jne…” 

Kyllä vain, uskon edelleenkin, että koira on ”perheenjäsen” ja tiedän jo senkin, miten paljon koiraa on hoidettava ja siitä on vastuuta kannettava.  Rajojakin olen koettanut koiralleni asettaa…! Samoin kuin äitinä, ei minusta ole näillä koiranomistajakokemuksilla  tullut koirankasvattaja-asiantuntijaa, vaan pikemminkin päinvastoin….

 Koiruli , tuolloin 5-vuotias, tuli luokseni asumaan  reilut kaksi vuotta sitten. Mitä enemmän elämää koirulin kanssa kertyy, sen nöyremmin oman tietämättömyyteni ymmärrän. Hissuksiin on opeteltu yhteiseloa ja tavoille totuteltu.  Rajoja koetellaan tietysti edelleen. Elämä koirulin kanssa on hauskaa ja hupaisaa, vaan ei aina aivan ongelmatonta. Haasteina on koirulin herkkä vatsa, hurjana hyrräävät testosteronit joista seuraa ärhäkkä suhtautuminen kaikkiin muihin nelijalkaisiin puhumattakaan pissavaivoista tai korvien ja kynsien hoidosta…

Koiran hoitamisessa on myös monenlaisia velvoitteita, kuten säännöllinen ruokinta, ulkoiluttaminen  ja virikkeiden järjestäminen. Liikunta tosin ei ole lainkaan huono velvoite tällaiselle sohvaperunuuteen taipuvaiselle ikääntyvälle naiseläjälle. Koirulia ei tietenkään voi jättää yksin pitkiksi ajoiksi, töistä on kiirehdittävä kotiin ja työmatkojen ja muiden reissujen ajaksi hommattava hoitopaikka.

Joskus käy niinkin, että koiruli menee hoitoon ja emäntä jää yksin kotiin. Näin kävi aivan vasta, kun sairastin kovan flunssan enkä jaksanut koirulia hoitaa… Oli hämmentävää huomata kuinka ison paikan pieni koira on elämästäni  valloittanut! Ilman koirulia koti tuntui todella tyhjältä!