maanantai 28. huhtikuuta 2014

Elämänmuutos, osa 7

Laiskuus ja saamattomuus! Muita heikkouksia kun ei olisikaan, pärjäisi hyvin. Mutta todettava on, että itsestä löytyy kaikki inhimilliset heikkoudet, mitä ihmisessä voi olla. Samassa päässä! Niiden kanssa sitä on vain sompailtava tällä elämäntaipaleella.

Laiskuus ja saamattomuus sattuvat olemaan juuri nyt vahvimmat ja hallitsevat! Ne näyttäytyvät tässä arjessa, joka on jo hieman järjestäytynyt ja rutiineja tapaileva, vaikkapa niin, ettei vapaa-aikana tahdo viitsiä/jaksaa/saada aikaiseksi aivan tavallisia arjen askareita. Ei saa siivottua, ei askarreltua pyykkipinoja silityksen kautta kauniisiin pinoihin vaatekaappiin. Pyykkituvalle sentään ehdin varattuun aikaan koska työvaatteet on saatava pestyä. Teen vain sen mikä on aivan ehdottoman välttämätöntä ja sitten kun ei enää ole vaihtoehtoja.

Itselleni perustelen saamattomuuttani sillä, etten ole vielä tottunut vuorotyöhön. Se tuntuukin vievän voimia aika tavalla. Hieman helpottaa, että saan tehdä aina yhtä jaksoa useamman päivän, eli peräjälkeen aamuvuoroa ja iltavuoroa. Näin pysyn jotakuinkin tolkuissani. Silti viikonpäivät ovat hukassa, kun vapaat osuvat arkipäiviin ja viikonloppuna on usein töitä. Ehkäpä ajan kanssa opin elämään uudessa rytmissä.

Kysyn itseltäni, haluanko jäädä tähän asuntoon seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Alanko laittamaan hyllyjä paikoilleen, tauluja seinille, purkamaan loput laatikot. Alanko asumaan, tuleeko tästä koti. Vastaus on iso EI. Koti on paikka,  jonka voi laittaa viihtyisäksi ja itselle mieluisaksi. Sinne tulee rauhoittumaan, siellä mieli ja keho pääsee lepäämään! Tässä asunnossa nuo asiat eivät toteudu.

Olen jättänyt asuntohakemuksen, mutta voi kestää kauan päästä toivomaani asuntoon. Voin vain odottaa. Siihen asti elämme koirulin kanssa jotenkuten, sinnitellen. Onneksi lähistöllä on iso metsäalue, jonka hiekkateitä ja polkuja tarvomme aina kun vain mahdollista. Sieltä saamme voimaa ja energiaa, sinne tippuvat huolten ja harmien taakat! Siellä seuraamme kevään etenemistä, luonnon muutoksia, lintujen saapumista, valko- ja sinivuokkojen kukkamerien kasvua puiden katveeseen...




4 kommenttia:

  1. Mukava kuulla sinusta ja koirulista ja mahdollisuudesta "metsäillä".

    VastaaPoista
  2. Kiitos mm :). Kovin on tosiaan hidasta tämä kirjoittaminen, vaikka paljon tapahtuu ja mielessä liikkuu monenlaista. Onneksi on kuitenkin ihana kevät :)

    VastaaPoista
  3. Ei semmoisia ihmisiä olekaan, joilla ei mitään heikkouksia olisi. Niin ison elämänmuutoksen kun olet vasta tehnyt, ota rennosti. Ei tekemättömät työt mihinkään karkaa. Koirulin kanssa kevättä nuuskuttelemaan vaan, siitä saa puhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii rauhoittavista sanoistasi! Taitaa olla siivoaminen yksi niitä asioita, jota laiminlyödessäni kuulen äitini kärttyiset moitteet...!
      Ollaan kyllä keväästä ja näistä aurinkoista päivistä nautittu todella paljon. Ihanaa kevättä sinullekin :)

      Poista