perjantai 10. tammikuuta 2014

Elämänmuutos, osa 5.

Viime päivinä verenpaine on käynyt mittaamattomissa korkeuksissa, sillä välillä kaikki on vastustanut! Lopulta kuitenkin tuli tieto, että työsuhdeasuntoon pääsee muuttamaan 16.1. ja  nyt muuttoon liittyvät järjestelytkin on kunnossa. Voi vain hartaasti toivoa, että kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan... Yleensähän ei kuitenkaan niin käy (sanoo pessimisti sisälläni)!

Maanantaina lennän Helsinkiin, jossa alkuun majailen tyttären luona. Tiistaina käyn opettelemassa työmatkareitin sekä kurkistamassa tulevaan työpaikkaani. Samalla tehdään työsopimus sekä vuokrasopimus. Aloitan virallisesti työt keskiviikkona. Työvuorolistan sain jo ja se näytti mielenkiintoiselta, sillä nyt alan opettelemaan kaksivuorotyötä.

Lennän pe 24.1. takaisin Rovaniemelle. Olen vuokrannut ison pakettiauton johon vielä samana iltana maallinen omaisuuteni lastataan. Lauantaipäivä pyhitetään siivoamiselle, mutta välissä juhlistetaan pienimmän laspenlapseni kastejuhlaa. Tarkoitus olisi lähteä sen jälkeen yön selkään, ajamaan kohti Etelä-Suomea.  Ex-miniäni on rohkeasti lupautunut ajokaverikseni, roudariksi ja hanslankariksi, sillä kätevänä rakennusalan ammattilaisena hänellä on mukana työkalut hyllyjen kiinnittämiseen  yms.

Pari päivää on tuhrautunut muihin, isompiin ja pienempiin ongelmiin ja niiden ratkomiseen. Osoitteenmuutokset, sähkösopimukset, eläinlääkärin kanssa asioimiset, kaupungilla kuplamuovien ja kylmälaukkujen metsästykset ja monet muut asiat ovat olleet melko uuvuttavia. Stressi ja varmasti myös ikä tekee sen, että touhottaminen vie voimat. Huomaan välillä koiran kanssa ulkoillessakin, etten jaksaisi kävellä!

Muuttolaatikot sen sijaan seivovat tyhjillään keittiössä ja vaikka alitajunta työstää listaa kaikesta mitä pitäisi vielä ehtiä tekemään, en ole paljoakaan saanut pakattua. Viime yönä nukuin vain muutaman tunnin ja nytkin on pakko mennä päivälevolle. Nappinokan (ja naapureiden) kauhuksi hoilaan Apulannan biisiä: "Hei beibi anna mulle piiskaa" Kaksi ja puoli vuorokautta aikaa, joten tämä aasi tarvitsisi kunnon annoksen sekä piiskaa että porkkanaa.

5 kommenttia:

  1. Muutto on syvältä, vaikka se olisi mieluinenkin. Sitä touhuaa kaikenlaista ja huomaa muuttuvansa zombieksi.

    Vaan hienoa, että kaikki tuntuu lutviutuvan ja tämä aikataulu on ollut kiirus! Tervetuloa tänne, mutta älä tuo talvea tullessasi!!!!

    VastaaPoista
  2. Hui kauhistus, ihan hengästyin puolestasi. Mikä kauhea määrä työtä liittyykään muuttoon, kun kaikki muukin elo vaatii energiaa. Peukkuja pidetään täällä ja jaksamista toivotetaan. Kyllä se siitä...

    VastaaPoista
  3. Juuri niin, syvältä, Susu! Jos olisi itse hiukan tarmokkaampi, ei nyt olisi kaaos, paniikki ja romuolo päällä...!
    Tutkailin sääennustetta ja näyttää kyllä pahalta talven tulon suhteen... Rollossa on ensimmäinen kirkas pakkaspäivä kaiketi kuukauteen ja nyt näkyy aurinkokin... Joten onneksi ollaan paremmalla puolella vuotta! Kestetään, kestetään :)

    Oi Mummeli, kiitos! Toivotaan, että alkaa sujumaan...:)

    VastaaPoista
  4. SusuPetal sen jo sanoi. Syvältä on, tiedän. En ole yhteään muuttoani rakastanut.
    SIlti, elämänmuutokset ovat tällaisia. Up and down. Mutta sitten aina up :)

    VastaaPoista
  5. Muuton kanssa joutuu lujille, sen tiedän kokemuksesta. Rankkaa se on, vaikka siis toivottu asia. Peukkuja sinulle, kyllä asiat alkavat rullata. Älä unohda syödä ja levätä.

    VastaaPoista