lauantai 14. joulukuuta 2013

Elämänmuutos, osa 2...

Selailin viikko sitten aikani kuluksi kirjanmerkkitallenteitani. Jossakin siellä kohdassa "työ" oli linkki Oikotien avoimille työpaikoille. Olen aivan unohtanut, että työpaikkoja löytyy muualtakin kuin kaupunkien omilta sivuilta tai mol:sta!  Yllätyksekseni eteeni aukeni Helsingin Diakonissalaitoksen ilmoitus, jossa haetaan lähihoitajia ja sosionomeja eri asumispalveluyksiköihin..

Pessimisti sisälläni kuiskutteli, että paikat on jo täytetty kun hakuaika oli alkanut jo 15.11, mutta hetken kursailtuani päätin soittaa ja kysyä tarkemmin tehtävistä, asiakkaista ja tietysti palkastakin. Kävinkin pitkän ja mukavan keskustelun yksikönjohtajan kanssa ja sain kaipaamani infon kaikesta. Mitä pidemmälle keskustelu eteni, sitä kiinnostuneempi olin ja sitä innokkaampi olin kuulemaan lisää. Lupasin laittaa hakemuksen ja minulle luvattiin, että pääsisin haastatteluun.

Lauantaina väkersin rekryohjelmaan hakemusta sen seitsemän kertaa, mutta aina lähetysvaiheessa nettiyhteys katkesi. Lopulta luovutin! Sunnuntaiaamuna päätin yrittää vielä kerran ja uskoa, ettei paikka ole minulle tarkoitettu, jos hakemus ei menisi nyt läpi. Menihän se! Maanantai-iltana myöhällä luin s-postista kutsun tulla haastatteluun pe 13.12 klo 9.

Olin vasta ollut pari viikkoa reissun päällä ja käynyt jo aiemmin yhden kerran haastattelussa Helsingissä, joten kukkaronpohjalla ammotti suuri tyhjyys. selatessani matkustusvaihtoehtoja iski epätoivo; junalla tai lentäen, molemmissa hinta hipoi 250 euroa! Tyttären neuvosta laitoin facebookkiin kyselyn, olisiko joku menossa/tulossa ja kaipaisi ajokaveria/kulujen jakajaa. Siunattu naamakirja!!!! Pian entinen työkaveri laittoi  viestin, että oli nähnyt jonkun kaupittelevan junalippuja. En löytänyt ilmoitusta mutta tämä ystävällinen sielu käytti seuraavana aamuna monta tuntia ilmoituksen etsintään ja linkitti sen löydettyään minulle.Laitoin heti ilmoittajalle kyselyn lipuista ja tuntia myöhemmin hän soitti sopien tapaamisen samalle illalle. Minulla oli illalla kädessäni lippu yöjunaan 12. -13.12 ja kumma tunne siitä, että nyt tapahtuu asioita, joihin en enää itse vaikuta!

Joskus vain kummia asioita tapahtuu! Ehkä pitää uskoa aarrekarttaan ja ajatuksen voimaan! Aloin nähdä haastatteluun pääsyn todellisena mahdollisuutena saada työpaikka, vaikka kuumeisesti pohdinkin, saisinko perjantain töistä vapaaksi. Kun sekin järjestyi tuli tunne, että elämä on tosissaan tuuppaamassa minua johonkin uuteen!

2 kommenttia:

  1. Ihmeesti asiat lutviutuvat!!!!

    Pidetään peukkuja!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeesti tosiaankin...:)
      JAtkokertomusta seuraa!

      Poista