torstai 20. helmikuuta 2014

Elämänmuutos, osa 6.

Hiljaa hyvää tulee, sanoo sananlasku!
Ihmisen mieli on vain niin hätäinen, ei jaksaisi odottaa ja antaa asioiden tapahtua kaikessa rauhassa, ajallaan. Sitä kiirehtii asioiden edelle, kurkottelee tulevaan, haluaa kaiken tässä ja nyt! Heti! Muutot ja muutoksetkin!

Käytännössä muutto meni suunnitellusti. Oikeastaan paremmin kuin uskalsin toivoa!  Perjantai-iltana ja lauantaiaamuna oli vielä paljon tehtävää ja yhden ihmisen voimavarat kuitenkin niin rajalliset, ettei muutosta olisi valmista tullut ilman ystävien apua!  Heille kuuluu kiitos, että yleensäkin päästiin matkaan; he auttoivat pakkaamisessa, lastaamisessa ja osin siivouksissakin. Kuinka monasti kirosinkaan omaa saamattomuuttani hävittää liikaa ja turhaa omaisuutta pakettiautoon tavaroita lastatessa, sillä vaikka auto olikin XL-kokoa, se tuli aivan kattoa myöten täyteen.

Lauantain katkaisi sopivasti lapsenlapsen ristiäiset. Oli ihanan tunnelmallinen tilaisuus, jossa itse seremonia suoritettiin laulaen ja puitteina toimi vanha hirsinen pirtti. Jos lapsi saa kummeiltaan neljänneksen, niinkuin sanonta kuuluu, niin pikku-Ainosta varttuu musiikillisesti lahjakas lapsi, niin huikean upeita laulajia molemmat kummitädit ovat. Oli myös mukava tutustua miniän sukulaisiin. Haikeaa oli halata lähtiessä lapsenlapset ja läsnäolleet lapsensa, joiden seuraavaan tapaamiseen voi nyt mennä kuukausia.

Läksimme ex-miniän ja Nappinokan kanssa ajamaan kohti etelää illalla n. klo 22.30 ja perille pääsimme sunnuntaiaamuna n. klo 11.00. Välillä väsymys voitti ja nukuimme jossakin Oulun alapuolella P-paikalla tunteroisen, muuten ajoimme ja nukuimme vuorotellen, pysähtelimme usein kahville ja koiraa juoksuttamaan. Aamuyöstä väsymyksen myötä nauroimme päättömille jutuille ja tuhannesti totesimme, että ihan hulluja ollaan!
Tytär, vävy ja ystävämme Joe riensivät purkamaan muuttokuorman auton sisuksista tähän asuntoon. Vaikka varsinaisia kalusteita onkin niukasti, laatikkovuoret täyttivät lähes koko lattiapinta-alan. Kyllähän Nappinokka oli ihmeissään!


Kaappeja on vähän, eikä varastotila ole sellainen, jonne voisi tähdellisempää omaisuutta tallettaa. Niinpä se osa tavaroista, joita ei välittömästi tarvita, on pakattu takaisin laatikoihin ja sijoitettu alkoviin verhon taakse piiloon. Sängyn kokoamisessa meni pari viikkoa eikä kaikki tavarat ole vieläkään löytäneet paikkaansa. Asumaan on kuitenkin alettu. Kaikessa on vielä tilapäisyyden tuntua, mutta koetan sulkea silmäni siltä. En valita, mutta toivon, että ajan kanssa löytyy hieman paremmin äänieristetty, ihan pikkuisen tilavampi asunto, jossa voisi asua ne vuodet, jotka työelämässä vielä olen mukana. Sitä odotellessa....

Muutto ja muutos! Toivottu, kaivattu, odotettu! Elämältä lahjaksi saatu! Kieltämättä hyvin rankka henkinen ja fyysinen vääntö, ei olankohauksella ohitettava! Mutta tehty, saavutettu!

Ovet ovat auki tulevaan, katse sinne suunnattuna! Aika näyttää, millaiseksi elämä tästä eteenpäin muodostuu!

7 kommenttia:

  1. Teki mieli selailla nämä Elämänmuutos-kirjoitukset läpi uudestaan järjestyksessä, vaikka ne kaikki olinkin lukenut. Ovet aukenivat ja sinä uskalsit astua eteenpäin. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  2. Nyt se on tehty! Monet uneksivat muutoksesta, mutta sinä teit sen.Tervetuloa etelän asukkaaksi. Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
  3. Jännittävää ja haikeaakin on muutos. Hiljaa hyvä tulee. Tervetuloa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, blogiystävät! Nyt kun muutosta on muutama kunnon viikko kulunut ja olen ehtinyt hiukan hengähtämään, tulee välillä hetkiä jolloin on istahdettava penkille ja nipistettävä itseään! Että sen todellakin tein, on itsellekin välillä ihme! Menee varmasti vielä kauan, ennenkuin arki muuttuu niin rutiiniksi, ettei enää muista muutoksen suuruutta...! Nyt voin vain todeta, että olen onnellinen!

    VastaaPoista
  5. Mainitsin blogissani joitain minulle tärkeitä lauseita. Valitsin joka kuukaudelta vain yhden, joten kaikki erityiset huiput eivät millään päässeet mukaan. Siksi tulin kertomaan kiitokseni lauseistasi suoraan sinulle :) Sinun kommenteistasi minulle löytyi mm seuraava (nykytilannnettasi ennakoiva?) helmikommentti maaliskulta 2013:

    ” Olen ollut aina huono noiden mind-mappien kanssa, vaikka niin monasti niistä olisi ollut hyötyä niin työssä kuin omien solmuun menneiden asioidenkin avaamisessa... Ja juuri nyt, tälläkin hetkellä heräsin kirjoituksesi luettuani pohtimaan, minkälaisen kartan tekisin nyt ja etenkin tulevaisuudelle!”

    VastaaPoista
  6. Kiitos, mm! Saan sinun blogistasi varmistuksen asialle, jota en ole täysin tunnistanut: muutosprosessi on ollut pitkä ja monivaiheinen. Ehkä tämä on ollut niitä asioita jotka "alkavat elämään omaa elämää", jotakin johdatuksellista!?! Hienointa on, että minulla on vahva tunne, ettei muutos ole vielä ollenkaan päättynyt, vaan jossakin mielessä vasta alussa. Luulen, että nyt on kyse minusta henkilönä, sisäisestä muutoksesta ja uusista tasoista henkisessä maailmassani... Ehkä myös paluuta siihen elämänkatsomukseen, joka oli vallalla elämässäni kauan sitten ja jonka surullista kyllä kadotin vaikeisiin vuosiin...
    Tuntuu mukavalta tietää, että olet seurannut elämänmuutostani. Kiitos sinulle siitä ja monista rohkaisevista kommenteistasi!!!

    VastaaPoista
  7. Onnea tätäkin kautta kaikkeen uuteen. <3

    VastaaPoista